Miten minusta tuli terapeutti- Anna Colliander

Mistä kaikki alkoi

Olen vihdoin elämän koukeroiden ja eri vaiheiden jälkeen päätynyt tekemään juuri sitä, mitä minun olisi aina pitänytkin tehdä – olen terapeutti. Sitä ennen olen tehnyt monipuolisen uran markkinointiviestinnän ja liiketoiminnan parissa, yli 15 vuoden ajan. Lopulta en kuitenkaan voinut paeta sitä, mitä todella haluan tehdä, ja jonka koen olevan kutsumustyö itselleni – terapiatyö.

Nuorena olin kovin kiinnostunut psykologiasta ja sanoin äidilleni yläasteen ensimmäisellä luokalla koulupsykologin tapaamisen jälkeen, että minusta tulee psykologi. Jätin kuitenkin aikanaan lukion kesken, sillä elämä kiinnosti enemmän kuin opinnot, eikä matematiikka tahtonut sujua, kun siihen ei ehtinyt elämän elämiseltä yhtään panostaa. En ikinä uskonut, että minä voisin edes päästä yliopistoon! 

Yritysmaailma vei mennessään

Lopulta päädyin opiskelemaan kaupallista alaa, merkonomiksi, josta innostuinkin kovasti. Olin hyvä opinnoissani ja todistin omia ajatuksiani vääräksi – minähän pärjään opinnoissa ihan hyvin, kun minulla on aitoa kiinnostusta! Jatkoin opiskelemaan tradenomiksi ja samoihin aikoihin sain ensimmäisen alani työpaikan korkealentoisessa digitaalisen alan yrityksessä. Digimaailma ja markkinointi vei mennessään ja olen sittemmin työskennellyt markkinoinnin tehtävissä mm. markkinointipäällikkönä, johtoryhmän jäsenenä ja tiimin vetäjänä tunnetuissa yrityksissä (Norwegian, Business Finland, MTV media, Sanoma jne.) Suomessa ja kansainvälisestikin.

Yritysmaailmassa minua kuitenkin tökki kaupallisuuden tuoma välinpitämättömyys, jatkuva kilpailu, joustamattomuus yksilön kohtaamien haasteiden edessä ja ajoittain kohtuuttomat vaatimukset henkilöstölle, joihin ei voi itse vaikuttaa. Yritysmaailmassa ei etenkään aiemmin ole välitetty varsinaisesti yksilön hyvinvoinnista, muuten kuin näennäisesti työterveyshuollolla. Kovassa bisnesmaailmassa on lähes unohdettu se, että me olemme ihmisiä, ja kohtaamme myös henkilökohtaisessa elämässä vakaviakin haasteita, jolloin ihmisen pitäisi laskea suoritustasoaan reippaasti, mennä sairaslomalle ja saada keskustelutukea.

Monet uupuvat paiskiessaan töitä yhä enemmän, vaikka esim. tavoitteisiin on mahdotonta päästä tai ne on asetettu niin kauaksi omasta työstä ettei niiden välistä yhteyttä pysty hahmottamaan. Suuremman yrityksen työterveydestä toki saa lähetteen firman kustantamaan terapiaankin, mutta juurisyy eli työpaikka pysyy samanlaisena tai itsellä on jokin muu elämää vaikeuttava haaste, jota ei huomioida työnantajan toimesta. Todistin useita tällaisia tarinoita vuosien varrella (myös omani), ja tätä kautta konkreettisesti kasvoi edelleen halu olla tukemassa ihmisiä vaikeina hetkinä. 

Lopulta päätin lähteä opiskelemaan psykologian perusopinnot Helsingin avoimessa yliopistossa ja pärjäsin opinnoissa hienosti, todistaen omia uskomuksiani vääriksi. Avoimen yliopiston opintojen jälkeen otin isomman askeleen kohti unelmaa. Aloitin ratkaisukeskeisen lyhytterapeutin opinnot Helsingin psykoterapiainstituutissa vuonna 2021. Terapiamuoto osoittautui kiinnostavaksi ja se on terapeutille monipuolinen työväline asiakkaiden erilaisiin haasteisiin. Ja lopulta pääsin ottamaan sen isoimman askeleen kohti teini-ikäisenä syntynyttä unelmaa kohti – minut hyväksyttiin psykologian kandidaattiohjelmaan Varsovan yliopistoon. Tulevaisuudessa minusta tulee sittenkin psykologi!

Minä terapeuttina

Terapeuttina ja ihmisenä olen avoin, kommentoin ja puhun kuuntelemisen lisäksi. Minä haastan, ja sopivissa tilanteissa käytän huumoria. Minun vastaanotollani sinun ei tarvitse olla ongelmasi kanssa enää yksin.

Olen aina ollut kiinnostunut ihmisten tarinoista ja miten elämä ketäkin on kuljettanut. Siitä miten ihmiset näkevät ja kokevat maailman ja miksi he ajattelevat asioista kuten ajattelevat. Minulle on luontaista kuunnella ja välittää asiakkaalle tunne, että hän tulee vastaanotollani kuulluksi. Juuri siksi minun on helppo keskittyä jokaisen asiakkaani kertomukseen elämästään ja toiveistaan, ja elämän haasteista.

Suosittelen ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa varauksetta, kun tuntuu, että elämä valuu hukkaan tai se menee jotenkin väärään suuntaan. Ei tunnu hyvältä tai oikealta, ”vois mennä paremminkin”. Minä olen täällä sitä varten, että kuuntelen juuri sinua. Keskustellaan mitä on tapahtunut, missä mennään ja missä toivoisit, että mennään. Sitten lähdetään yhdessä miettimään miten sinne päästään. Sinä voit olla sellainen kuin olet, voit tulla vastaanotolle ilman, että tilannettasi tai ajatuksiasi tuomitaan. On ihan ok olla siinä tilanteessa kuin on, tärkeintähän on, että tätä lukiessakin mietit, että ”pitäisikö varata aika vastaanotolle..?”. Se on jo iso askel ja ymmärrys, että ulkopuolinen apu voisi olla tarpeen.

Tervetuloa terapiaan – puhuminen auttaa.

Terveisin,

Anna Colliander, terapeuttisi